💙 Tänä syksynä luennoin pitkin poikin Suomea. Alta näet syksyn sellaiset luentoni, joista voin kertoa julkisesti. Osaan tapahtumista on vapaa pääsy. Ehkäpä tapaamme tänä syksynä esimerkiksi Oulussa, Joensuussa, Raumalla, Turussa tai Tampereella. Esiinnyn myös sekä Turun että Helsingin Kirjamessuilla, ja tavatessa signeeraan aina mielelläni kirjojani. 😍 Lämpimästi tervetuloa! ✨ 27.9. Porvoo: Ikääntyneiden mielenterveys: Hyvä mieli ikä kaikki. ✨ 29.9. Vantaa: Koulukuraattorien juhlaseminaari. ✨ 30.9. Hämeenlinna: Hyvin sanottu -keskustelufestivaali ✨ 1.10. Turku: Turun Kirjamessut ✨ 4.10. Valkeakoski: Toivoa ja turvaa. MLL. ✨ 5.10. Rauma: Miten vahvistaa toivoa yksin ja yhdessä? ✨ 13.-15.10. Sveitsi: Sveitsinsuomalaiset ja toivon seminaari. ✨ 25.10. HUS, Tehy: Toivosta ja rauhasta. ✨ 26.10. Turku: Saattohoitoseminaari. Ammattilaisen jaksaminen ja toivo. ✨ 27.10. Helsinki: Nuoret asianajajat. Kohti inhimillisempää arkea. ✨ 29.10. Helsinki: Helsingin Kirjamessut ✨ 8.11. Imatra: Juhlaseminaari. Tärkein niistä on rakkaus. ✨ 12.11. Tampere: Toivon ilta Waltteri Torikan kanssa. ✨ 17.11. Oulu: Toivoa elämään. ✨ 25.11. Joensuu: Mielenterveysomainen toivon lähteillä. 📚 Löydät tapahtumat linkkeineen nettisivuiltani. Suora osoite kommenteissa! #mielenterveys #lujastilempeä #inhimillisiäkohtamisia #voimanatoivo #mielenrauha

❤️ Kun toivomme lapsia elämäämme, uneksimme monella tapaa tulevasta. Toivomme läheisyyden lämpöä, rinnalla tuhisevaa vauvaa. Unenpöpperöisiä pikkuisia, legoleikkejä pitkin poikin lattioita. Odotamme tahtojen taistoa, lokakuiden kurahousukarusellia. Kevätjuhlia ja koulutietä, kuumeisen hellää hoitamista. Uneksimme tylsistymisestä, lomista, arjesta ja rutiineista. Haaveilemme tulevaisuudesta ja huokailemme niin nopeasti kuluvaa aikaa. Jos hyvin käy. 💔 Mutta. Suuren rakkauden ja tulevaisuuteen liittyvien unelmien kääntöpuolella on suruista suurin. Joka vuosi Suomessa kuolee noin 450 alle 20-vuotiasta lasta ja noin 400 20-29 -vuotiasta nuorta aikuista. Heitä jäävät syvästi suremaan tuhannet vanhemmat, isovanhemmat, läheiset, kummit ja tärkeät ystävät. Suru on samaan aikaan yhteistä ja yksityistä, ja väkevästi yhteydessä rakkauden määrään. 🖤 23.9. vietetään valtakunnallista kuolleiden lasten muistopäivää, joka on käynnistynyt lapsen menettäneiden vanhempien aloitteesta. Muistopäivänä voidaan yhdessä muistella hyvää ja hankalaa, tukeutua turvallisesti toisiin, surra menetettyä tulevaa, kadonneita yhteisiä haaveita ja kasvun seuraamisen ihmettä. Kaivata sanoin ja sanattomasti. Sytyttäen kynttilöitä pimeimmän keskelle. Etsien toivon valoa tulevaan. ❤️ Surusta saa puhua, eikä siitä tarvitse selviytyä minkään maailman määräajassa. Suru saa olla osa elämää, joskus suurimmassa roolissa ja ajan kulussa hengittävämmin huokaillen. Suhde lapseen ei pääty kuolemaan, vaan säilyy ja elää mielessä. Vaikka ihmisestä on luovuttava, rakkaus jää. Surun keskellä läheisyys, hyvä hiljaisuus, lupa olla kaikkine tunteineen, arjen turvalliset rutiinit, konkreettinen tuki ja yhdessä muistelu tuovat kaivattua turvaa ja lohtua. Surun turvapiiriä voi rakentaa joka ikinen meistä. 💙 Lisätietoa löydät kommenttien linkistä. #kuolleidenlastenmuistopäivä #rakkaus #suru #voimanatoivo

❤️ Osaanko, pystynkö, riitänkö? Näitä kysymyksiä vanhemmat miettivät erityisen paljon. Olin Vidan ja Lastenklinikoiden Kummien kanssa tekemässä tutkimusta, jossa tutkittiin alle 10-vuotiaiden lasten vanhempien ajatuksia mm. lapsen hyvinvoinnista, vanhemman huolista ja vanhemman jaksamisesta. Tulokset olivat hyvin mielenkiintoisia. 💙 Riittämättömyyden tunteet olivat monille vanhemmille tuttuja, eikä se ole suinkaan huono asia. Vanhemmuus on hyvin tärkeä ja suuri tehtävä, jossa ei kukaan voi onnistua täydellisesti. Vanhemman kyky sietää omaa epävarmuutta ja olla kohtuullisen levollinen oman osaamisen riittämisen kanssa, ovat monella tapaa lapsen etu. Herkkyys lapsen tarpeille, tunteille ja erilaisuudelle elää siinä, että vanhempi ymmärtää, ettei voi kaikkea ymmärtää. ❗️Tutkimukseen vastanneiden vanhempien suurin huolenaihe liittyi älylaitteisiin - vaikka tutkimus oli suunnattu suhteellisen pienten, alle 10-vuotiaiden lasten vanhemmille. Älylaitteisiin liittyi ristiriitaa rajan vetämisen kanssa, mutta myös oman esimerkin tiimoilta. Rohkeneeko vanhempi rajaamaan lapsen toimintaa riittävästi silloin, kun se on tarpeen? Pystyykö aikuinen ottamaan pettymystä vastaan ja kutsua muuhun toimintaan, kuten tärkeään tylsyyteen yhdessä? Suojaammeko laitteista vapaata aikaa, joka on lapsen kehittyville aivoille, levolle ja ihmissuhteissa valtavan tärkeää? ❤️ Myös vanhempien jaksaminen on tärkeä asia hyvästä lapsuudesta puhuttaessa. Hyvinvoiva aikuinen jaksaa olla parempi vanhempi, pystyy rajaamaan riittävästi ja olemaan läsnä rakastavasti. Tutkimuksessa tuli ilmi, että isät pitävät omasta hyvinvoinnistaan voimallisemmin huolta kuin äidit. Vanhemman oma turvallisuus, hyvinvointi ja jaksaminen on vahvasti lapsenkin etu. Siinä me vanhemmat tarvitsemme toisten tukea. Vanhemmuus ei ole yksilölaji, vaan yhteinen asia. 📚 Kirjoitin aiheesta pidemmän artikkelin, jossa käsittelen tutkimuksen pohjalta sekä riittämättömyyden tunnetta, älylaitteita, tunnetaitoja ja vanhemman jaksamista – ja apuja näihin aatoksiin. Artikkeli on maksutta luettavissa verkkosivuiltani. Linkki löytyy kommenteista ja stooreista! #riittämättömyys #vanhemmuus #mielenterveys #älylaitteet #turvallisuus

💙 Olen saanut Kirje vanhemmalle, joka joit -kolumnistani valtavan määrän palautteita. Aihe koskettaa todella montaa suomalaista, monissa sukupolvissa. Tämän ajan lapsia, nuoria, aikuisia ja vanhuksia. Kuvitteellinen kirje on sanoittanut monelle niitä kipeitä kokemuksia ja tukalia tuntemuksia, joille ei ole ollut sanojen jäsennystä. Kirje on kertonut siitä, miten pitkäaikaisia jälkiä lapsuuden kaltoinkohtelu ja yksin jääminen jättävät, vaikka olisikin ulospäin varsin pärjäävä aikuinen. Joku lähetti kirjeen äidilleen, toinen isälleen. Joku pyysi sen luettuaan lapsiltaan anteeksi. ❤️ 🙏 Olen aivan valtavan kiitollinen sadoista viesteistä. Samalla olen saanut varoituksia siitä, ettei aiheesta pitäisi puhua tai olisi parempi olla käsittelemättä aihetta näin suoraan. Se kuvaa hyvin pelkoa sekä sitä, että lapsen kokemus on edelleen paikoin alisteinen vanhemman näkökulman alle. Todellisuudessa voi ymmärtää sekä lasta että aikuista. Vaikeista asioista puhuminen lisää turvaa. Jos omaa suruaan ei tunnista, ei sitä voi tunnistaa toisessakaan. Vaikkei aihetta voisikaan käsitellä omassa perheessä, sitä on tärkeää käsitellä itsessään ja yhdessä muiden turvallisten ihmisten tai ammattilaisen kanssa. ❤️ Teksti löytyy tänään torstaina Helsingin Sanomien paperilehdestä ja linkki tekstiin löytyy kommenteista ja profiilini kohokohdista. Kolumnini ovat aina vapaasti kaikkien luettavissa. Kiitos 💙 #kirjevanhemmalle #päihteet #alkoholi #vanhemmuus #lasinenlapsuus #mielenterveys #voimanatoivo #lujastilempeä #inhimillisiäkohtaamisia

❤️ Syyskuinen HS-kolumnini pyytää sinulta rauhallista hetkeä pysähtyä lukemaan kuvitteellista kirjettä, jolla on hyvin painava sanoma. Kirjoitin tämän kertaisen kolumnini kuvitteelliseksi kirjeeksi, joka on aikuisen lapsen kirjoitus vanhemmalleen, joka joi. Näitä lapsia on Suomessa erittäin paljon, monessa sukupolvessa. Vanhemman päihdeongelman aiheuttamat säröt ovat kautta aikain näkyneet myös omassa psykoterapiatyössäni lukemattomien asiakkaiden kanssa. Aihe on surullisen tavallinen, tuttu ja silti edelleen varsin salattu, kielletty ja vähätelty. 💔 Kymmenet tuhannet lapset kärsivät Suomessa vanhempiensa alkoholinkäytöstä sukupolvesta toiseen. Lasinen lapsuus jättää syviä säröjä rakkauden ja turvan kokemuksiin, vaikkei toki estä elämästä hyvää elämää tai saada elämässään myös toipumisen ja toivon kokemuksia. Osa lasisen lapsuuden kokeneista jatkaa juomista itse, mikä on hyvin surullista kaikille osapuolille. Tämä kolumni käsittelee kuitenkin sitä näkökulmaa, jossa lapsi ei ole jatkanut juomista omassa aikuisuudessaan, mutta käsittelee sitä kipeänä asiana suhteessa itseensä, elämäänsä ja omaan arvoonsa. 🙏 Kolumnia varten haastattelin päihdelääkäri Kaarlo Simojokea, jonka asiantuntemus ja lämpö ovat omaa luokkaansa. Kiitän jälleen Kaarloa erinomaisesta yhteistyöstä. Lopuksi pyydän, että kommentoit alle sydämellä, mikäli asia koskettaa sinua tai läheistäsi jollain tavalla. Sitä kautta voimme yksityisyyttä menettämättä hyvin konkreettisesti nähdä, miten valtavan tavallisesta asiasta on kyse. Ja sinulle, jolta tämä kirje voisi olla: Sinä todellakin olet arvokas, tärkeä ja rakkauden arvoinen, vaikka sitä olisi hyvin vaikea välillä uskoa. Sinun kokemuksillasi ja sinulla on suuresti väliä. ❤️ Linkin kirjeeseen löydät kommenteista, stooreistani, kohokohdista (HS-kolumnit) sekä suoraan HS:n verkkosivuilta. #voimanatoivo #lujastilempeä #inhimillisiäkohtaamisia #lasinenlapsuus #vanhemmuus #suru #ikävä #rakkaus

💙 Ajoittain tapaan ihmisiä, jotka sanovat, ettei toivo koske heitä. Toivo kuitenkin kuuluu erityisesti heille, jotka ovat siitä luopuneet. Heille, joiden tilanne on murskaavan epätoivoinen. Toivo kuuluu ehdottomasti heille, jotka kokevat olevansa niin epäonnistuneita, mitättömiä tai hyljättyjä, että ovat hukkua toivottomuuteensa. Toivo kuuluu voimakkaasti heille, jotka eivät sitä yksin enää tavoita. Toisin kuin usein luullaan, toivon vastakohta ei ole epätoivo. Epätoivo on ennemminkin toivon sisar, kuin kaksonen tai lauseen pilkku, josta liike kuitenkin vielä jatkuu. Epätoivo epäilee, ahdistuu ja vaikeroi, muttei kokonaan pimene. 🖤 Toivon vastakohta on toivottomuus. Toivottomuus on usein hiljaista, poiskääntynyttä, äänensä menettänyttä, värinsä kadottanutta. Toivottomuus on kuin piste, johon lause päättyy, eikä seuraavaa löydy. Toivottomuus on näköalattomuutta ja sitä, ettei koe tulevalla olevan enää mitään hyvää tarjottavanaan. ❤️ Tänään 10.9. vietetään itsemurhien ehkäisypäivää. Toivottomuuden tiedetään korreloivan voimakkaasti itsetuhoisuuden kanssa ja liittyvän myös masennuksen vaikeampiin muotoihin. Toivottomuus on usein mykkä hätähuuto, jota emme aina osaa lukea. Se voi piiloutua syvälle ihmisen sisimpään ja jäädä kohtalokkaalla tavalla muilta piiloon. 💙 Sinulle, joka juuri nyt hetkenkin ajattelet, ettei toivo koske sinua, uskallan väittää, että olet väärässä. Toivoa ei läheskään aina pysty tavoittamaan yksin, vaan kukin meistä tarvitsee toivossa toisia. Joskus toivoa löytää toisesta, kunnes se alkaa elää jälleen myös itsessä. Toivo on joka ikisen tehtävä. Toivo ei ole yksilön asia tai asenne. Se on mitä suurimmissa määrin ihmisten välistä lämpöä, huolenpitoa, kuulumisten kysymistä, epätoivossa yhdessä rauhassa olemista. Toivo on sitä, ettei pakota toista pois pimeydestä, vaan asettuu sinne rauhassa seuraksi. Juuri se luo toivoa: olla yhdessä toivottomuudessa. Elämä voi olla joskus pimeää, raskasta ja painavaa, mutta pahinkaan ei koskaan kestä ikuisesti. ❤️ Toivoa on aina, ihan aina. Ennen kaikkea yhdessä ja lähellä toista. #itsemurhienehkäisypäivä #voimanatoivo #inhimillisiäkohtaamisia #lujastilempeä #mielenterveys #mitäkuuluu

💛 Tervehdys Nairobista, Kenian pääkaupungista. Kuvassa on tapaamani nuori nainen, jonka suurin haave on valmistua automekaanikoksi. Ketry asuu slummissa, josta hän käy autokorjaamossa opintoharjoittelussa. Rahaa ei riitä edes jokapäiväiseen lounaaseen, mutta hän kokee olevansa voimakkaasti unelmassaan kiinni. Ketrylla on pieni poika, jonka isä lähti välittömästi raskauden ilmettyä. Poika on isoäidin hoidossa satojen kilometrien päässä. Ikävä on suuri. Ketryn tausta on erittäin kova, mutta silti hän kyennyt sitoutumaan World Visionin nuorisotyöllisyysohjelmaan. Suurista suruista huolimatta tulevaisuudessa on paljon toivoa. Toivo suuntautuu ennen kaikkea työn saamiseen ja sen avulla lapsen ja muiden tulevaisuuden turvaamiseen. 💔 Olen täällä kenttämatkalla Suomen World Visionin pitkäaikaisena lähettiläänä, ja saanut tavata slummien nuoria. Tämä maailma on täysin toisenlainen. Ei sanaakaan onnellisuudesta tai hyvinvoinnin viilaamisesta, vaan selviytymisestä seuraavaan päivään, elossa pysymisestä, seksuaalisesta väkivallasta, huumeista, surusta ja toivosta, koulutushaaveista, työn saamisen unelmasta. Iltaisin slummien pimetessä on joko haettava ruokaa roskiksista, tehtävä rikoksia selviytyäkseen tai pysyttävä hökkelin suojissa turvassa raiskauksilta, ryöstöiltä ja kuolemalta. Silti osa nuorista pystyy avun turvin ponnistamaan tiensä ulos ja tavoittamaan toisenlaisen tulevaisuuden. Olen puhunut jokaisen nuoren kanssa toivosta. Kysynyt, mitä se kullekin on. Nuoret kertovat todella kovia, mutta myös onnesta päästä kouluun ja saada apua paikallisilta työntekijöiltä. 💚 Tulevaisuuden haaveissa toistuu yksi ja sama pysäyttävä asia: toisten auttaminen. Toistamiseen eri nuoret kertovat, että kun pääsevät jaloilleen, saavat töitä ja voivat turvata lapsilleen suojellun elämän, he haluavat antaa takaisin. He haluavat muuttaa omaa yhteisöään, olla roolimalleja ja auttaa heikompia. Kun oma selviäminen on jotenkin taattu, heidän katseensa nousee jo toisiin. ❤️ Sillä kun on itse saanut hyvää, on ehdottomasti jaettava toisille. Muistammehan mekin sen? #maailmanlapset #inhimillisiäkohtaamisia #toivo

🖤 Tutkimusten mukaan valtava määrä ihmisiä kokee Suomessa rasismia. Rasismiin kuuluu usein se, että omaa ryhmää pidetään parempana kuin toisten ryhmiä. Käsitteenä rasismi tarkoittaa jonkun ihmisryhmän arvottamista muita ihmisryhmiä alempiarvoiseksi esimerkiksi etnisen alkuperän, ihonvärin, kansalaisuuden, kulttuurin, äidinkielen tai uskonnon perusteella. Se voi ilmetä niin ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa kuin yhteiskunnan rakenteissa. ❤️ Ihmisarvo on kaikista taustatekijöistä riippumatta aina ja neuvottelematta yhdenvertainen. 🖤 Rasismi aiheuttaa eriarvoistumista ja vahingoittaa sen kohteiden lisäksi koko yhteiskuntaa. Valitettavasti moni rodullistettu lapsi ja nuori kokee Suomessa rasistista nimittelyä, kiusaamista, syrjimistä, eristämistä tai fyysistä väkivaltaa. Ne vaikuttavat olennaisesti lapsen ja nuoren kokemuksiin turvallisuudesta ja toivosta: millainen paikka, asema ja arvo minulla on osana tätä yhteiskuntaa? Rasismiin ja syrjintään puuttuminen on ihan jokaisen asia. Meidän on tärkeää oppia ymmärtämään paremmin rasismin muotoja, esiintymistä ja omaa toimintaamme sen tekijänä tai hiljaisena hyväksyjänä. Tämä ei tarkoita virheettömyyttä tai täydellisyyden vaatimusta. Ihmisten väliseen vuorovaikutukseen kuuluvat virheet, ymmärtämättömyys tai vahingossakin loukkaaminen. On hyvin tärkeää, että virheitä pyritään korjaamaan ja rakentamaan uudelleen luottamusta. Rasismista täytyy uskaltaa puhua ja siitä saa oppia. Ennen kaikkea on oltava suurin korvin kuulolla toisten kokemuksille. Täydellisyyden vaatimus vaientaa, viha myrkyttää ja vertaisuuden puute luo turvattomuutta. ❤️ Mutta myös: kuunteleminen tyynnyttää, aito keskustelu mahdollistaa ja inhimillisyys lähentää. Lopulta me kaikki toivomme rauhaa, turvallisuutta ja mahdollisuutta olla mukana, arvokkaina yksilöinä yhdessä. Pyrin toimimaan rasismia vastustaen, ennakkoluuloni tiedostaen ja aktiivisesti toimien kaikille turvallisemman yhteiskunnan puolesta. Ja kun mokaan: korjaten, kuunnellen, anteeksipyytäen ja uutta rakentaen. ❤️ Suomen Punaisen Ristin haasteen vastaanottaneena nostan käteni, ilmaisen olevani inhimillisyyden puolella ja sanovani ei rasismille. Olethan sinäkin? #EiRasismille

🫢 Varmat vinkit ahdistuksen ja riittämättömyyden tunteiden lisäämiseen: ❗️ Yritä aina, koko ajan ja kaikessa parhaasi. ❗️ Pyri vähintään täydellisyyteen, mielellään uuteen ennätykseen. ❗️ Panosta jokaiseen elämäsi osa-alueeseen, myös silloin, kun olet kovilla. ❗️ Pidä tavoitteet aina yhtä korkealla, älä huomioi vointiasi tai elämäntilannettasi. ❗️ Vertaile maksimaalisesti toisiin ja etenkin mielikuviin toisten elämästä (some on tässä loistava apuri). ❗️Jos asiat eivät mene täydellisesti putkeen, moiti itseäsi ankarasti ja vaadi entistä parempaa suorittamista. 😣 Nämä neuvot lienevät monen mielen sisäisestä maailmasta tuttuja, eikö vain? Kirjoitettuna ne tuntuvat kammottavilta, mutta mielen sisällä ovat harmillisen tavallisia. ❤️ Ankara ja myötätunnoton katse etenkin itseä kohtaan on tavallista, mikä lisää riittämättömyyttä, kuormitusta ja ankaruutta - siis vahvistaa kielteistä kierrettä. 🥰 Toivorikkaat tavoitteet ovat todella erilaisia, esimerkiksi tällaisia: ✨ Mieti mikä sinulle on tärkeintä ja arvokkainta, ja pyri vain siinä parhaimpaasi. ✨ Pohdi, minkä kaiken voit tehdä huonosti tai korkeintaan kasin veroisesti. Jotain voi tehdä hyvin, mutta usein on tärkeämpää tehdä moni asia keskinkertaisesti, huonosti tai jättää välistä. ✨ Huomioi elämäntilanteesi ja vointisi juuri nyt. Ehkä olet kovilla, surujen keskellä, vähillä voimilla tai sairauden verottama. Silloin ei voi odottaa samaa. Kuormaa kantava kaipaa lempeämpää otetta, ei tuomioita. ✨ Vertailu on inhimillistä, mutta toimii huonosti. Some vääristää ja tuo esille lukemattomien ihmisten elämistä vain pikkuisia hippusia. Kun mieli on matalalla, ota etäisyyttä someen ja vaali sellaista tekemistä ja olemista, joka vahvistaa toivoa ja lohtua. ✨ Kun hommat menevät pieleen, muista, että aina voi yrittää uudelleen ja korjata. Jokaiselle meistä pettymykset, epäonnistumiset ja hankaluudet ovat tuttuja. Niitä on lupa surra ja harmitella jonkin aikaa. ❤️ Mikä parasta: kaikkea tätä voi oppia koko elämänsä. Mitä sinä aiot tänä syksynä tehdä tietoisesti huonommin, jättää tärkeämmän tähden kokonaan välistä tai tehdä korkeintaan kasin veroisesti? #mielenterveys #voimanatoivo #lujastilempeä #mielenrauhaa

❤️ Minulla oli pienenä tyttönä suloinen muistikirja, johon keräsin läheisiltäni ajatuksia. Muiden ajatusten väleihin taiteilin omia huteria kirjaimiani ja piirtelin kukkaketoja. Tämä pikkutytön muistikirja on minulla edelleen jäljellä. Ukkini on 1980-luvun alussa kirjoittanut minulle muistikirjaan seuraavasti: ”Tuhlaa rakkautta! Rakkaus on ainoa rikkaus, joka karttuu jakamalla. Pikku-Maaretille toivoo Uki.” Pienenä sitä oli vähän vaikea ymmärtää, mutta vuosien kertyessä viisaus on vahvistunut myös minussa. ❤️ Kun kirjoitin kesälomani loppupuolella elokuun ensimmäistä kolumnia rakkaudesta, ukin kirjoitus palasi jälleen mieleeni. Rakkaudesta on kirjoitettu niin paljon, ja sitä on vaikeaa vangita sanoihin. Silti tein siitä syyskauden ensimmäisen HS-kolumnini, joka löytyy stooreistani ja HS:n verkkosivuilta. 💜 Rakkaus ymmärretään usein väärin ja sitä performoidaan kovin kummallisin tavoin. Somessa saattaa näkyä superromanttisia hetkiä, joista rakkaus voi silti olla surullisen kaukana. Juhlapuheissa puhutaan toisinaan niin hienoja ja arvokkaita, mutta onko niillä lopulta väliä, jos rakkaus ei näy arjessa, tekoina ja valintoina? Voimmeko sanoa rakastaneemme tai arvostaneemme, jos emme antaneet sille aikaamme, huomiotamme tai läsnäoloamme? Rakkaus on paljon pienempää, arkisempaa ja herkempää, kuin median tai somen kuvasto antaa ymmärtää. Se puhuu usein kuiskaten, hyväksyvällä hiljaisella läsnäololla, silityksin ja arvostavin katsein. Se on läsnä kivun hetkellä, ei hylkää heikkoa ja pysyy rinnalla myös raskaina aikoina. ❤️ Kolumnini oli jo lähetetty Helsingin Sanomille, kun ukkini hengitti viimeisen henkäyksensä tässä maailmassa viime viikon lopulla. Yhden viimeisistä hetkistä ukin luona, rakkaan tätini kanssa, olin ehtinyt kirjoittaa kolumniin. Ehkä lukiessa sen sieltä arvaatkin. Silitys, laulu ja läsnäolo ovat rakkauden suurimpia sanoja. ❤️ Mutta vaikka ihmiset lähtevät, ei rakkaus katoa. Kaikki se, mitä olemme todella rakastaneet, jää tänne jälkeemme elämään. ❤️ Mahtaako sinun rakkautesi löytyä kolumnini riveiltä? Missä mahtaa sinun juuri nyt rakkautesi näkyä? #rakkaus #elämä #lujastilempeä #voimanatoivo

❤️ Jos joskus täältä lähtisin, niin lähtisin kesäyönä. Kun illan tuuli on lempeä, ja huokaus päivän työnä. Taivasta halkoisi tähdenlento, soisi kaukana linnunlaulu hento. Kulkisin hiljaa merten taa, siellä sydämeni rauhan saa. ❤️ Rakkaalle ukilleni. Kiitos. #kiitos

❤️ Näinä hetkinä kymmenet tuhannet pikkuiset ekaluokkalaiset tarkistavat ensimmäistä koulureppuaan. Jokainen kynä, tuoksuva kumi ja penaali on tarkoin valittu. Reppu on pienen selkää suurempi, kenkien nauhat saatu vaivalla rusetille. ❤️ Kymmenet tuhannet pikkuiset katsovat peilin edessä itseään ja yrittävät olla rohkeita, vaikka sisimmässään jännittävät hirmuisesti. Ehkä sukivat etuhiuksiin hieman geeliä tai valitsevat lempipinninsä kutreja koristamaan. Ensimmäisen päivän vaatteet piirtyvät muistoiksi mieliin vuosikymmeniksi. Äiti tai isä haluaa vielä ottaa kuvan, pyyhkien samalla silmäkulmista nousevia kyyneleitä. 🖤 Samaan aikaan kymmenet tuhannet autoilijat tekevät lähtöä tavallisiin työpäiviinsä. Lomat ovat takana päin ja mieli alkaa käydä kierroksilla. Syksyn alussa on tuhat muistettavaa. Auton katsastus, yrityksen kirjanpito, tietokoneen päivittäminen, vakuutusten hoitaminen ja työterveystarkastus. Ajaessa autoilijan mieleen ryntää ajatus, jos toinenkin. Väsyttää, joten miksen kurkkaisi Instagramia. Stressaa, joten katsonpa sähköpostit. Huojentaa, salibandyporukka suunnittelee turnausta, kertoo whatsapp. 💛 Vetoan sinuun autoilija. Jos ajat, vain aja. 🖤 Älä ota käsiisi kännykkää, älä vauhdissa katso yhtä ainoaa viestiä. Älä kurki päivityksiä, älä selaa sähköpostia, älä näpytä nopeaa viestiä. Malta mielesi, katso ympärillesi. ❤️ Kymmenet tuhannet pienet ihmiset lähtevät kouluihinsa. He ihmettelevät kesän viimeisiä leppäkerttuja, odottavat suurta koulupihaa sydän rinnassa hakaten, tirisevät innostuksesta tuttuja kavereita nähdessä. Katse on lapsen kokoinen, eikä laajene koko maailmaan. Se tehtävä kuuluu meille aikuisille. Siis aikuinen, jos ajat, vain aja. ❤️ Kymmeniä tuhansia pikkuisia liikenteessä, muttei yhtä ainoaa ylimääräistä. #koulutie #turvallisuus #kunnioitaelämää #pienetihmiset #lujastilempeä #voimanatoivo #mielenrauhaa